Työviikko on jo valmiiksi täynnä, kun sähköpostiisi tulee pyyntö osallistua vielä yhteen projektiin. Huomaat vastaavasi myöntävästi, vaikka sisimmässäsi tunnet ärtymystä ja turhautumista. Työasiat pyörivät mielessä vielä vapaallakin ja aiemmin mielekkäät tehtävät ovat alkaneet tuntua raskailta. Mielessä käy ajatus: miksi kaikki kasaantuu aina minulle?
Kiireinen työelämä on monelle tuttua. Täyteen ahdettuun kalenteriin yritetään sovitella vielä yksi kokous, projekti tai asiakas lisää, usein taukojen, palautumisen tai työpäivän pituuden kustannuksella.
Puhumme paljon ajanhallinnasta, priorisoinnista ja tehokkuudesta. Nämä ovat tärkeitä taitoja, mutta niiden rinnalla tarvitaan myös kykyä tunnistaa omat rajamme ja pitää niistä kiinni. Rajojen asettaminen ei ole itsekkyyttä vaan tärkeä työelämätaito, joka tukee paitsi omaa hyvinvointia myös koko työyhteisön toimivuutta.
Rajojen asettaminen työelämässä ei kuitenkaan ole aina helppoa, varsinkaan silloin, kun haluamme olla avuliaita, tunnollisia ja luotettavia. Seuraavaksi kerron, miksi ei-sanan sanominen on työelämässä usein niin vaikeaa, mitä seurauksia rajattomuudella voi olla ja miten rajojen asettamista voi harjoitella käytännössä ilman jatkuvaa syyllisyyden tunnetta.
Miksi rajojen asettaminen työelämässä on tärkeää?
Rajojen asettaminen on oman hyvinvoinnin vaalimista ja itsestä huolehtimista. Kun tunnistat omat rajasi ja viestit niistä selkeästi, myös ihmissuhteesi toimivat paremmin. Rajojen avulla kerrot, mitä tarvitset muilta ja millainen käyttäytyminen on sinulle hyväksyttävää työelämässä ja muissa ihmissuhteissa.
Työelämässä rajojen merkitys korostuu etenkin silloin, kun vaatimukset kasvavat. Jatkuva ajan kanssa kamppailu ylikuormittaa hermostoa ja heikentää palautumista. Jos annat itsestäsi toistuvasti enemmän kuin jaksat, jäävät omat tarpeesi taka-alalle. Vähitellen etäännyt asioista, jotka ovat sinulle aidosti tärkeitä.
Pitkään jatkunut kuormitus näkyy sekä kehossa että hermostossa. Mieli käy kierroksilla, unen laatu heikkenee ja työasiat pyörivät mielessä vapaa-ajallakin.
Keho on jatkuvassa pakene tai hyökkää -tilassa. Rajattomuus voi johtaa siihen, että ennen merkitykselliseltä tuntunut työ ei sytytä ja motivaatio on nollassa.
Saatat huomata rajojesi olevan koetuksella silloin, kun muiden pyynnöt alkavat herättää ärtymystä. Voi alkaa tuntua siltä, että sinulta vaaditaan jatkuvasti enemmän kuin pystyt antamaan. Olo saattaa olla turhautunut, hyväksikäytetty ja jopa katkera. Hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta on välttämätöntä osata sanoa tarvittaessa ei. Käytännössä se tarkoittaa kykyä tunnistaa omat voimavaransa ja tarpeensa.
Mistä tunnistat, että rajasi ovat liian joustavat?
Rajojen ylittyminen ei välttämättä näy heti uupumuksena tai stressinä vaan merkit voivat olla hienovaraisempia. Huomaat ärtyväsi muiden pyynnöistä, vaikka toisaalta haluaisit auttaa. Voit myös kokea syyllisyyttä jo pelkästä ajatuksesta, että kieltäydyt. Omat rajasi voivat olla liian joustavat, jos huomaat esimerkiksi
- vastaavasi työviesteihin säännöllisesti iltaisin tai viikonloppuisin
- ottavasi uusia tehtäviä vastaan, vaikka työviikkosi on jo täynnä
- kokevasi syyllisyyttä, kun harkitset kieltäytymistä
- asettavasi muiden tarpeet jatkuvasti omiesi edelle
- palautuvasi työstä aiempaa hitaammin.
Jos tunnistat nämä ilmiöt omassa arjessasi, voi olla hyvä pysähtyä hetkeksi pohtimaan, missä kulkevat omat rajasi, ja uskallatko toimia niiden mukaisesti.
Miksi ei-sanan sanominen on niin vaikeaa?
Jos tunnistit edellisestä luvusta itsesi, et ole yksin. Työnohjaajana ja työyhteisökouluttajana huomaan usein, etteivät ihmiset pelkää itse ”ei”-sanan sanomista, vaan sitä, mitä sen jälkeen tapahtuu.
Muistatko tilanteen, jossa olisit halunnut kieltäytyä, mutta et tehnyt sitä. Mitä sinä pelkäsit?
Ehkä sinulle on tärkeää pitää muut tyytyväisenä ja välttää ristiriitoja. Omien rajojen puolustaminen voi herättää syyllisyyttä, häpeää ja epävarmuutta. Tunteet ja niihin liittyvät ajatukset ovat inhimillisiä. On täysin normaalia tuntea syyllisyyttä silloin, kun on tekemässä jotain sellaista, mitä on pitänyt kiellettynä.
Mitä jos kollega pettyy? Mitä jos esihenkilö ajattelee, etten ole sitoutunut? Mitä jos asiakas valitsee toisen palveluntarjoajan? Mitä jos minut nähdään hankalana tai yhteistyökyvyttömänä? Entä jos minua ei enää pyydetä mukaan tärkeisiin projekteihin?
Nämä ajatukset voivat olla sinullekin tuttuja. Kyse ei useimmiten ole siitä, ettei haluaisi auttaa tai tehdä työnsä hyvin. Päinvastoin. Juuri tunnollisuus, vastuuntunto ja halu olla luotettava tekevät ein sanomisesta vaikeaa.
Tunnolliset ihmiset asettavat itselleen jatkuvasti korkeita vaatimuksia. Jos huomaat suorittavasi ja vaativasi itseltäsi kohtuuttoman paljon, voit lukea lisää aiheesta Itsemyötätunto – irti jatkuvasta suorittamisesta.
Ein sanomisen sijaan mukaudumme tai välttelemme sosiaalisia tilanteita, koska pelkäämme jonkun pyytävän jälleen jotakin. Esimerkiksi sähköpostiin vastaaminen voi jäädä roikkumaan, koska emme tiedä miten kieltäytyä.
Tiedostamatta toivomme, että muut lukevat ajatuksemme tai osaavat päätellä rajamme siitä, että ärsyynnymme, vetäydymme tai vastaamme viesteihin entistä hitaammin.
Kun välttelet keskustelua omista tarpeistasi, ongelma harvoin ratkeaa itsekseen. Välttely voi olla sinun keinosi ilmaista, että et halua tai pysty, mutta ennen pitkää se aiheuttaa hallaa työyhteisössä ja ihmissuhteissa.
Miten rajattomuus näkyy työyhteisössä?
Rajojen asettaminen ei ole vain työntekijän itsensä vastuulla. Se on myös johtamiseen ja organisaatiokulttuuriin liittyvä asia. Usein samat ihmiset kantavat toistuvasti ylimääräistä vastuuta. Heihin luotetaan, koska he suostuvat auttamaan ja joustamaan. Vähitellen tästä voi muodostua kirjoittamaton toimintamalli, jossa työ jakautuu epätasaisesti ilman, että kukaan sitä tietoisesti suunnittelee.
Seurauksena on, että juuri ne tehokkaat, aikaansaavat ja työlleen omistautuvat työntekijät uupuvat. Sen sijaan, että he vetäisivät rajansa, he vaihtavat työpaikkaa. Uupumus ja stressi eivät kuitenkaan vähene työpaikkaa vaihtamalla, jos taustalla on vaikeus tunnistaa ja asettaa rajoja.
Työyhteisössä rajojen puute näkyy monin tavoin. Yleisin esimerkki on niin sanottu ilmainen työ, jossa tehtyjä tunteja ei kirjata ylös, koska ne ylittävät projektin budjetin tai laskutusasteen. Ilmiö on ttu erityisesti asiantuntija- ja konsultointityössä.
Rajattomuutta on myös se, että työntekijä ottaa vastaan tehtäviä, joita ei voi tehdä laadukkaasti tai vastuullisesti. Toisaalta myös työnantaja voi toimia rajattomasti. Tätä voi olla esimerkiksi se, harjoittelija tai työuransa alkupuolellaoleva työntekijä jätetään yksin aivan liian suuren työkuorman kanssa ilman selkeitä tavoitteita, prioriteetteja tai riittävää tukea.
Rajojen puute näkyy myös arjen työskentelytavoissa. Tauot jäävät pitämättä, työpäivät venyvät ja töitä tehdään iltaisin ja viikonloppuisin ilman korvausta, jopa salaa. Ongelmat eivät näy vain työmäärässä vaan myös vuorovaikutustilanteissa. Kun terveitä rajoja ei ole, työpaikalla vältetään vaikeista aiheista keskustelua, juoruillaan ja muodostetaan kuppikuntia.
Selkeät rajat eivät vähennä yhteistyötä, päinvastoin. Ne tekevät työnjaosta läpinäkyvämpää, helpottavat vastuiden jakamista ja auttavat tunnistamaan tilanteet, joissa työmäärää tai toimintatapoja on syytä tarkastella yhdessä.
Voit asettaa rajasi, vaikka se tuntuisi vaikealta
Tuskin kukaan tietoisesti päättää luopua omista rajoistaan. Rajattomuus rakentuu vähitellen vuosien aikana, ja siksi jämäkkyyden harjoittelukin vaatii aikaa ja toistoja.
Jos olet pitkään joustanut muiden hyväksi, lähipiirisi on luultavasti tottunut siihen, että sanot useimmiten kyllä. Varaudu siis siihen, että tulet kohtaamaan vastarintaa.
Vaikein taistelu käydään kuitenkin omassa mielessä. Keskeistä on oppia sietämään niitä epämukavia tunteita, joita rajojen asettaminen herättää. Valmistaudu kohtaamaan syyllisyyttä, pelkoa ja epävarmuutta. Näitä tunteita ei tarvitse saada katoamaan, jotta voisit toimia jämäkästi. Voit pitää kiinni rajoistasi myös silloin, kun niiden asettaminen tuntuu vaikealta.
Puhelinmyyjälle on helppo sanoa ”ei kiitos”. Kollegalle, asiakkaalle tai läheiselle ihmiselle se on usein huomattavasti vaikeampaa.
Saatat myös huomata pelänneesi turhaan. Toinen osapuoli voi hyväksyä rajasi ilman vastustusta, vaikka olisit etukäteen valmistautunut vaikeaan keskusteluun. Usein suurin este löytyykin omista oletuksistamme siitä, miten muut tulevat reagoimaan.
Sama pätee työmäärään ja aikatauluihin. Joskus oletamme, että tehtävä on hoidettava välittömästi, vaikka todellisuudessa aikatauluissa olisi joustovaraa. Siksi kannattaa ensin selvittää, milloin työn todella täytyy olla valmis, ennen kuin alat pohtia, miten mahdutat sen jo valmiiksi täyteen kalenteriisi.
Miten sanoa ei?
Kun haluat kieltäytyä jämäkästi mutta silti säilyttää hyvän yhteistyösuhteen, tärkeintä on pysyä rauhallisena. Sinun ei tarvitse toimia tunteistasi käsin, vaikka sisälläsi kuohuisi.
Pidä äänensävysi neutraalina. Vältä syyttelyä, puolustelua tai selittelyä. Kerro tilanteesi asiallisesti ja pysy asiassa. Muista osoittaa toiselle ihmiselle arvostusta. Kun toinen kokee tulleensa kuulluksi, myös kieltäytyminen on helpompi hyväksyä.
Kun kalenteri on täynnä ja sinua pyydetään ylitöihin
”Ymmärrän, että tilanne on haastava. Voin auttaa torstaina, jos asia on vielä silloin ajankohtainen.”
”Auttaisin mielelläni, mutta tällä hetkellä kalenterini on täynnä, joten en pysty ottamaan tätä vastaan ja hoitamaan laadukkaasti.”
”En pysty jäämään tänään pidempään. Voimmeko yhdessä pohtia työn priorisointia?”
Kun haluat sopia yhteisistä pelisäännöistä
”Minulle on tärkeää, että pidämme kiinni siitä, mitä yhdessä suunnittelimme. Jos haluat muuttaa suunnitelmaa, haluaisin että ilmoittaisit siitä minulle viimeistään edellisenä päivänä. ”
Kun haluat ottaa hankalan tilanteen esille
”Tuo äskeinen tilanne jäi vaivaamaan minua. Käydäänkö läpi, miten sinä näit asian?”
”Minulle jäi tilanteesta huono fiilis. Ymmärsinkö oikein mitä tarkoitit, kun sanoit x?”
Kun näkökulmasi jyrätään
”Huomasin, että kun äsken keskustelimme, minun oli vaikea saada puheenvuoroa. Se tuntui minusta ikävältä. Toivoisin, että jatkossa kuuntelet minun näkökulmani.”
Apua jämäkkyyden harjoitteluun
Rajojen asettaminen on taito, jota voi harjoitella. Ulkopuolinen tuki voi auttaa tunnistamaan omat toimintamallit ja opettelemaan uusia tapoja toimia. Työnohjauksessa voidaan tarkastella turvallisesti tilanteita, joissa rajojen asettaminen tuntuu vaikealta, sekä harjoitella rakentavaa ja myönteistä jämäkkyyttä käytännössä.
Jos haluat kehittää myönteistä jämäkkyyttä työyhteisössäsi tai työssäsi, tutustu Puunnon työnohjaus-, coaching- ja koulutuspalveluihin.
Kun asetat rajasi, voit paremmin
Terveiden rajojen asettaminen ei vähennä ammatillisuutta tai yhteistyökykyä. Kun opit tunnistamaan omat rajasi ja pitämään niistä kiinni, hyvinvointisi vahvistuu, palautumisesi paranee ja työstä tulee mielekkäämpää. Samalla itsearvostuksesi kasvaa. Huomaat, että voit suhtautua sekä omaan työhösi että muihin ihmisiin aiempaa rakentavammin ja rauhallisemmin.
Tutustu myös kirjoitukseen Miksi palautuminen ei onnistu työelämässä?