Työyhteisöjen suurimmat kompastuskivet liittyvät yleensä viestintään. Ihmiset osaavat substanssinsa, mutta vuorovaikutus voi aiheuttaa päivittäin päänvaivaa. Silti vuorovaikutukseen ei yrityksissä juurikaan kiinnitetään huomiota strategisena tekijänä, vaikka ongelmat voivat pahimmillaan aiheuttaa huomattavia taloudellisia tappioita. Kiinnostavaa eikö totta? Puhutaanpa puheesta lisää.
Mitä tapahtuu, jos et keskustele työkaverin kanssa asiasta, joka on jäänyt sinua kaivelemaan? Luultavasti käyt keskustelun omassa mielessäsi arvaillen hänen näkökulmiaan. Käytät mielikuvitusta ja teet tulkintoja. Silloin et voi oikeasti tietää vastapuolen motiiveja tai intressejä, vaan kuvittelet ne päässäsi.
Nämä kuvitelmat kertyvät ajan myötä hampaankoloon aiheuttaen pettymystä, kiukkua ja surua. Pahimmillaan ne ovat este hyödylliselle yhteistyölle ja johtavat kärhämiin. Sinä kärsit, työilmapiiri kärsii.
Tarvitaanko minua sittenkään?
Sinäkin tarkkailet huomaamattasi jatkuvasti yhteisöä, johon kuulut. Se on meille ihmisille ominaista, olemme laumaeläin ja tarvitsemme toistemme apua ja turvaa. Peilaamme asemaamme ryhmässä kuten esi-isät aikanaan laumassaan: Olenko hyväksytty? Tarvitaanko minua? Onko olemassa uhka, että minut erotetaan ryhmästä? Voinko luottaa ryhmän muihin jäseniin? Historiassa oli kysymys elämästä ja kuolemasta. Tänä päivänä yksinäisyys ei ehkä tapa, mutta siihen liittyy runsaasti terveydellisiä ja sosiaalisia ongelmia.
Kun luotat ryhmääsi, tunnet olosi turvalliseksi. Turvallisessa ryhmässä uskallat paljastaa muille haavoittuvuutesi pelkäämättä, että tulet torjutuksi. Turvallisuus on tutkimusten mukaan tärkein tiimin toimintaan vaikuttava ominaisuus. Vasta tämän jälkeen tulee työn merkityksellisyys ja vaikuttavuus. Turvallisuus saa tiimin toimimaan ja keskittymään yhteisiin tavoitteisiin. Jos luottamus säröilee, ihmiset alkavat pelätä oman asemansa puolesta ja ryhtyvät ajamaan omaa etuaan. Fokus siirtyy sisäiseen kilpailuun, voimat valuvat hukkaan.
Rapsuta sanoillasi
Luottamusta rakennetaan joka päiviä arkisilla teoilla. Päiväkodissa opeteltu periaate kaikki otetaan mukaan pätee erinomaisesti myös työpaikalla. Pitkälle päästään pelkällä hyvällä käytöksellä. On esimerkiksi kohteliasta pyytää kaikilta kuulolla olevilta lähtevätkö he syömään silloin, kun valmistaudut lounastaukoon.
Niin kuin apinat rapsuttavat lajitovereitaan päivittäin, myös me ihmiset haluamme rapsuttaa ja saada rapsutuksia säännöllisesti. Käsien sijasta käytämme sanoja. Tarvitsemme sanoja ja toisiamme, viestintää ja kasvokkaisia kohtaamispaikkoja. Tarvitsemme avoimuutta, rehellisyyttä ja vipittömyyttä. Ei ole tärkeää kuka puhuu, vaan se mitä ja miten sanotaan.
Parhain ”rapsutus” ovat arvostava palaute toisilta ihmisiltä. Se saa aikaan voimakkaan hyvänolon tunteen, myös antajalleen. Myönteinen ja rakentava asenne siivittää tekemään aina hieman enemmän työyhteisön ja työkaverin eteen. Tulee halu auttaa, puhua muista – myös työnantajasta arvostavaan sävyyn. Vaali rapsutuksia ja pidä huolta laumastasi. Vastuu on joka päivä meidän jokaisen käsissämme.